Syntetisaattorit
Syntetisaattori, tutummin syntikka tai syna, on elektroninen soitin, joka tuottaa erilaisia ääniä. Syntetisaattori voi imitoida jonkin olemassa olevan instrumentin ääntä kuten pianoa, viulua, kitaraa tai rumpuja. Syntikka voi myös tuottaa omia elektronisia ääniä. Syntetisaattoria ohjataan useimmiten pianon koskettimistolla, mutta syntikkaa voi ohjata myös äänitysohjelmalla tai jollain muulla ohjaimella.
Ensimmäiset nykyaikaiset syntikat koostuivat oskillaattorista sekä erilaisista filttereistä. Oskillaattori on syntikan äänigeneraattori. Se voi tavallisemmin tuottaa kolmea erilaista signaalia: Siniaalto (Sine), Saha-aalto (Saw) tai Neliö-aalto (Squere). Nykyisten syntikoiden oskillaattorit tuottaa yleensä myös muita erialisia signaaleja kuten Random-signaalia (Random) tai Pulssi-signaalia (Pulse).
Oskillattorin käyttäytymistä voidaan ohjata Attack, Decay, Sustain ja Release -ohjaimilla. Attack kertoo kuinka nopeasti ääni nousee täyteen voimakkuuteensa ja Decay kertoo kuinka kauan äänellä kestää siirtyä Sustain voimakkuuteen. Sustain säädin kertoo millä voimakkuudella ääni pysyy kun kosketinta pidetään pohjassa ja Release kertoo kuinka kauan äänellä kestää hiljentyä kun koskettimesta on päästetty irti. Esimerkiksi jousiorkesteria imitoiva ääni alkaa usein hitaasti (Attack on hidas), ääni pysyy täydessä voimakkuudessaan kunnes koskettimesta päästetään irti ja hiljenee hitaasti (Release on hidas). Toinen äänipää on esimerkiksi Hammond-urku, joka alkaa heti koskettimen painamisen jälkeen täydellä voimakkuudella (Attack on nopea) ja loppuu heti kun koskettimesta päästetään irti (Release on nopea).
Oskillaattorin ääni on itsessään hyvin tylsä ja geneerinen, joten sitä voidaan muokata erilaisilla filttereillä kuten VCF (Voltage-controlled filter), josta löytyy Cut Off, sekä Resonance -säätimet, sekä HPF (High-Pass Filter), jolla voidaan säätää minkä taajuuden alapuolisia ääniä ei toisteta. Useimmista syntikoista löytyy myös LFO (Low-Frequency Oscillator) jolla voidaan muuttaa yleensä vähintään äänen voimakkuutta LFO-signaalin mukaan. LFO:lla voidaan tehdä ääneen eloa muuttamalla äänen ominaisuuksia ajan mukaan.
Normaalilla käyttäjällä menee usein sekaisin termit syntikka, urut, keyboard, kosketinsoitin ja sähköpiano. Nykyaikana myös näiden soittimien erottavat tekijät ovat hyvin epäselviä, joten ei ihme, että aina ei ole selvää mistä puhutaan.
Syntetisaattori, syntikka ja syna tarkoittavat kaikki samaa asiaa. Keyboard tai kosketinsoitin eroaa syntikasta yleisesti niin, että se pääsääntöisesti imitoi muita soittimia ja siinä on valmiit soitinäänet ilman manuaalisia filttereitä. Urut ovat taas joko kirkkourkujen tai rock-urkujen ääntä imitoivia laitteita. Alun perin urut ovatkin syntetisaattoreita, joten jako näiden välillä voi olla hankalaa. Sen sijaan sähköpiano ja digitaalipiano tarkoittavat soitinta, joka imitoi vain pianon ääntä. Digitaalipianossa voi olla myös muita soitinääniä, mutta usein digitaalipiano on tarkoitettu pääsääntöisesti pianon soittamiseen. Lue lisää »
Ensimmäiset nykyaikaiset syntikat koostuivat oskillaattorista sekä erilaisista filttereistä. Oskillaattori on syntikan äänigeneraattori. Se voi tavallisemmin tuottaa kolmea erilaista signaalia: Siniaalto (Sine), Saha-aalto (Saw) tai Neliö-aalto (Squere). Nykyisten syntikoiden oskillaattorit tuottaa yleensä myös muita erialisia signaaleja kuten Random-signaalia (Random) tai Pulssi-signaalia (Pulse).
Attack, Decay, Sustain, Release
Oskillattorin käyttäytymistä voidaan ohjata Attack, Decay, Sustain ja Release -ohjaimilla. Attack kertoo kuinka nopeasti ääni nousee täyteen voimakkuuteensa ja Decay kertoo kuinka kauan äänellä kestää siirtyä Sustain voimakkuuteen. Sustain säädin kertoo millä voimakkuudella ääni pysyy kun kosketinta pidetään pohjassa ja Release kertoo kuinka kauan äänellä kestää hiljentyä kun koskettimesta on päästetty irti. Esimerkiksi jousiorkesteria imitoiva ääni alkaa usein hitaasti (Attack on hidas), ääni pysyy täydessä voimakkuudessaan kunnes koskettimesta päästetään irti ja hiljenee hitaasti (Release on hidas). Toinen äänipää on esimerkiksi Hammond-urku, joka alkaa heti koskettimen painamisen jälkeen täydellä voimakkuudella (Attack on nopea) ja loppuu heti kun koskettimesta päästetään irti (Release on nopea).
Filtterit
Oskillaattorin ääni on itsessään hyvin tylsä ja geneerinen, joten sitä voidaan muokata erilaisilla filttereillä kuten VCF (Voltage-controlled filter), josta löytyy Cut Off, sekä Resonance -säätimet, sekä HPF (High-Pass Filter), jolla voidaan säätää minkä taajuuden alapuolisia ääniä ei toisteta. Useimmista syntikoista löytyy myös LFO (Low-Frequency Oscillator) jolla voidaan muuttaa yleensä vähintään äänen voimakkuutta LFO-signaalin mukaan. LFO:lla voidaan tehdä ääneen eloa muuttamalla äänen ominaisuuksia ajan mukaan.
Syntikka, sähköpiano, keyboard vai urut?
Normaalilla käyttäjällä menee usein sekaisin termit syntikka, urut, keyboard, kosketinsoitin ja sähköpiano. Nykyaikana myös näiden soittimien erottavat tekijät ovat hyvin epäselviä, joten ei ihme, että aina ei ole selvää mistä puhutaan.
Syntetisaattori, syntikka ja syna tarkoittavat kaikki samaa asiaa. Keyboard tai kosketinsoitin eroaa syntikasta yleisesti niin, että se pääsääntöisesti imitoi muita soittimia ja siinä on valmiit soitinäänet ilman manuaalisia filttereitä. Urut ovat taas joko kirkkourkujen tai rock-urkujen ääntä imitoivia laitteita. Alun perin urut ovatkin syntetisaattoreita, joten jako näiden välillä voi olla hankalaa. Sen sijaan sähköpiano ja digitaalipiano tarkoittavat soitinta, joka imitoi vain pianon ääntä. Digitaalipianossa voi olla myös muita soitinääniä, mutta usein digitaalipiano on tarkoitettu pääsääntöisesti pianon soittamiseen. Lue lisää »
Näytä sivulla